Phenomena: Phenomena (Bronze records 1985)
Trapeze ja Whitesnake -kitaristi Mel Galleyn veljen Tom Galleyn mielessä syntyneen Phenomenan piti alunperin olla
soundtrack samannimiseen elokuvaan. Elokuvaa ei jostain syystä ikinä kuvattu, mutta vinyylin mukana sai vihkon,
jossa oli kuvitusta leffasta ja juoni kirjoitettuna. Alkuperäinen vinyyli vihkoineen onkin nykyään
keräilyharvinaisuus.
Tom ja Mel Galleyn säveltämä musiikki tällä levyllä on edelleen erittäin hyvää. Ensimmäisellä Phenomena -levyllä
on mahdollisuus kuulla Glenn Hughesia laulamassa Whitesnakea, miinus David Coverdale, taustabändinään. Cozy Powell
soittaa levyllä rumpuja, Neil Murray bassoa, Richard Bailey koskettimia ja Mel Galley kitaraa. Levyllä soittaa
myös joukko kuuluisia vierailijoita.
Phenomenan piti olla Glenn Hughesille aivan älyttömän tärkeä levy. Hän jätti jopa pestinsä Gary Mooren bändin
laulajana ja basistina keskittyäkseen tämän musiikin esittämiseen. Vaan pieleen meni. Vaikka Phenomena, Glenn
etunenässä, sai komeasti palstatilaa, levy ei myynyt niin kuin oli odotettu. Kun Bronze Records vielä meni
vararikkoon, oli kaikki pielessä.
Phenomenan musiikki on 80-lukuista hard rockia, johon on yhdistetty esimerkiksi Gary Mooren Wild Frontier -levyltä
tuttuja kelttiläisiä teemoja, isoja kuoroja, kosketinsoittimilla kuorrutettuja väliosia ja kumeasti kaikuvia
rumpuja. Parhaita kappaleita levyllä ovat ehdottomasti erittäin kaunis Phoenix Rising ja Kiss Of Fire, joka oli
Glenn Hughesin encore-kappaleena vielä vuoden 1994 Japanin kiertueella. Myös unelias Still The Night ja
reippaasti rokkaava single-kappale Dance With The Devil on pakko mainita.
Parachute Music julkaisi kaikki Phenomena -levyt muutama vuosi sitten CD:nä ja jos näihin ei ole aiemmin
perehtynyt, niin nyt siihen on hyvä tilaisuus.
4/5
Tero Honkasalo
Olin nuorempana kiinnostunut hevin lisäksi Sci-Fistä, parapsykologisista ilmiöistä ja muusta huuhaasta. Kun
Tom Galleyn ideoiman Phenomena-projektin ensimmäinen levy ilmestyi, olin innoissani. Soittajalistalta löytyivät
Cozy Powell, Neil Murray, Don Airey, Ted McKenna (Sensational Alex Harvey Band ja Rory Gallagherin bändi),
Mel Galley ja Glenn Hughes. Levylle oli keksitty X-Filesmainen kehyskertomus – salaisia (ja luonnollisesti pieleen
meneviä) kokeita parapsykologisilla voimilla, hallituksen salajuonia ym. Kaupan päälle levyn sanoitukset oli
painettu erilliselle vihkolle, joka oli koristeltu aiheeseen sopivan sairailla kuvilla.
Ulkoisesti asiat asiat ovat siis kunnossa. Ongelmat alkavat siitä hetkestä kun levyä alkaa kuunnella. Useimmat
lienevät yhtä mieltä siitä, että 1980-luvun puolivälin tuotantotyyli kuulostaa nykyään vanhentuneelta. Tälläkin
levyllä pojat ovat soittaneet kaikukammiossa. Suurempi ongelma on kuitenkin itse kappaleissa. Näiden soittamiseen
ei mitään virtuoosimaisia kykyjä tarvita, eikä sellaisia kukaan nimekkäistä soittajista esittelekään. Ainoa syy
levyn kuuntelemiseen nykyään on Glenn Hughes, joka suoritti tällä levyllä komean paluun – miehestä ei oltu
kuultukaan sitten vuoden 1982 Hughes/Thrall –levyn.
Phenomenalevyjä tuli tämän jälkeen vielä kaksi. Vuoden 1987 Dream Runner on koko kolmikon paras. Sillä
Glennin lisäksi laulavat myös Ray Gillen, John Wetton ja Max Bacon. Viimeisin Inner Vision onkin sitten
sellaista humppaa, ettei siita kannata tässä mainita muu kuin levyn nimi.
- Heikki Heino -
Glenn Hughes laulaa kaikki tämän levyn biisit, joten lienee oikeutettua puhua tämänkin kohdalla
Glenn Hughes -levystä. Kaikki biisit ja itse projekti ovat kylläkin ex-Trapeze-miehen Mel Galleyn
veljen, Tom Galleyn käsialaa. Siitä huolimatta levylle antaa leimallisen ja yhtenäisen kuvan Glennin
todella hyvältä kuulostava laulanta.
Mukana levyllä on joukko Deep Purple -sukupuuhun liittyviä muusikoita. Mel Galley vastaa
kitaroinnista yhdessä John Thomasin kanssa, bassot on soittanut Mel Galleyn Whitesnake -kamu
Neil Murray yhdessä Glennin kanssa. Rummuissa on MSG:stä Whitesnakeen siirtynyt Cozy Powell
sekä hänen tilalleen Schenkerin bändiin tullut Ted McKenna. Koskettimissa on Whitesnaken
ulkojäsen Ritchard Bailey.
Ymmärtääkseni tämän konseptilevyn taustalla on jonkinlaisen suunnitellun tieteiselokuvan
soundtrack. Vaikka itse elokuvaa ei tehtykään, musiikki toimii erinomaisesti itsenäisesti. Biisit ovat
tarttuvia, poppismaisia yhdistettynä esimerkiksi kelttiläiseen musiikkiin. Tämä levy on hyvä hankinta
ja muistan aikoinaan ostettuani sen kuunnelleeni sitä ahkerasti. Palasin levyyn 1994, kun ruotsalainen
Empire Records julkaisi siitä remasteroidun CD:n. Nykymieltymykseeni tämä musiikki on ehkä liian
kevyttä, mutta Glennin faneille tätä voi kyllä suositella.
Myöhemmin törmäsin myös toiseen uusintajulkaisuun (CD), jossa on mukana myös kaksi
alkuperäiseltä LP:ltä puuttuvaa biisiä (Assassins Of The Night ja Running With the Pack).
Ymmärtääkseni molemmat painokset ovat nyt loppu, mutta tilanne voi toki muuttua. Sama yhtiö,
Parahute Music Ltd. omistaa oikeudet myös muutama vuosi myöhemmin tehtyyn kakkososaan.
Muistaakseni Glenn Hughes oli tämän levyn ilmestymisen aikoihin menossa Gary Mooren bändiin
laulajaksi. Hän promotoi voimakkaasti tämän levyä ja se taisi uutta työnantajaa suututtaa. Erään
artikkelin mukaan Glenn olisi vaatinut bändin nimen muuttamista muotoon Gary Moore and Glenn
Hughes. Väitetään Garyn vastanneen tähän, että mies ei myisi omalla nimellään täyteen edes jäähallin
vessaa! Joka tapauksessa Glenn ei bändiin liittynyt, vaikka laulaa ja bassottelee vuoden 1985 Run
For Cover -levyllä.
Pisteet: 6/10
-Petri Myllylä-
|
|